Vihreän paidan nainen.

(Kuva ei sitten liity juttuun mitenkään, ompahan muuten vaan Marilyn)

Kaksi päivää takana laikkarin vaatteissa ja on sanottava, että toimii ja ei toimi.
Tykkään hommasta joo, mutta ei se kuitenkaan oo juur SE unelmaduuni mitä mä oikeasti oikeasti haluaisin päivätyökseni tehdä.
Harkkaripaikka on paikallisen terkan vuodeosastolla jossa olevat potilaat edustaa koko elämän kirjoa laidasta toiseen, pääosa kuitennii vanhuksia.

Hommaan kuuluu siivousta of course ja sit ruokatouhuja eli lounaitten yms. tarjoilua sekä pois korjaamista. Eilinen meni pääosin just ruokatouhussa, mut tänään mahtu joukkoon huoneiden moppausta ja nihkeäpyyhintää. Nää kaks ekaa päivää on ollu sillain lunkimpia, että mun oma ohjaaja on ollu vapiksella ja tulee vasta huomenna töihin. Oon jo etukäteen varautunu et sit se piiskaaminen vasta alkaa koska mä toimin samalla ohjaajani näyttöihmisenä.

Harjottelua on nyt kaks viikkoa putkeen joten saas nähdä mitä mieltä mä oon sit kun koko aika on lusittu.. Voi olla et hakeudun seuraavalla jaksolla johonkin muuhun paikkaan tai sit en, riippuu ihan siitä minkälaiseks tää homma tässä ajassa muokkautuu.

Nyt on pari tuntia "luppoo" mikä tarkottaa karvanenujen ulkoilutusta, suihkussa käyntiä ja ihan hitunen elbaa ja sit loikkaan loppupäiväks vanhaan duuniin eli tarjoilijaksi. Työvuoro pubissa alkaa klo. 17 ja kestää tonne puolille öin. Sit voinkin kaatua suorilla sänkyyn ja vetää unta nuppiin sinne aamu kuuteen ja ponkasen takas harkkariin. Tällästä tää nyt on. Onneks rinsen ei tarvi kärvistellä iltaa yksin vaan se pääsee kaverin luo yökylään siitä suuri kiitos rakkaalle Johnulle ja puolisollensa, ettei mun tarvi sit kesken töiden miettiä et mitenkähän asiat kotona..

Kaiken mielelläni mä silti painaisin sitä raksaduunia, joskin just ny näyttää tosi pahasti siltä, että sillä saralla on ja pysyy hiljasena vielä hyvän tovin. Ei noi pelkät naisvaltaiset duunipaikat oo sillain ilmapiiriltään niin rentoja kun sellanen mies ja nais duuni jossa sanotaan asiat niinko ne on ilman kyräilyä tai hammasten kiristelyä. Sen verran oon meinaan jo tässä kahden päivän aikana aistinu, että mikään maailman parhain sopuhenki ei tuolla harkkaripaikassakaan ainakaan just tällä hetkellä vallitse.
Ja just se on yks niistä pointeista mikä pistää miettimään et onkohan tää sittenkään mun juttu/paikka.

Niin ja harmi, ainakaan toistaseks ei oo näkyny yhtään "namulääkäriä" ihan vaan pari jo ennestään tuttua mieslekuria joten toooosi hiljasta on sillä silmäniloa harkkapäiviin rintamallakin.
Mut nyt suihkuun ja sit kaffe & tupakka, koirat ja ovesta mäelle ja pubiin! :)

Saas nähdä mikä on porukalla ilme kun mä seisonkin tiskin takana enkä kaffella asiakkaana.

NMK