En olis uskonu, mutta totta se on.
Kesäkuusta mun vaatteet on pienentyny about neljän koon verran.
Lähtökokoahan mulla oli oikeesti aika hitonmoiset 50/52 joka ihan tosissaan alko oleen jopa mulle itselleni se ihan viimonen ei enää niin siedettävä koko.
En oo kuitenkaan oikeastaan koskaan ajatellu itteäni sillälailla ihan kamalan isona ihmisenä..
Joo, joo ja höpön löpön, oikeesti ihan saatanallinen sotanorsuhan mä olen ollu jo hyvän tovin, mut se ei ole aiheuttanu sen suurempia tykytyksiä kun olen pystyny suoriutuun kaikesta kuitennii ihan normisti.
No mitä ny vähän on jalat painanu portaissa ja sädekehä vyötäröllä on aiheuttanu toisinaan keskivertoa enempi itseinhoa, mut muuten en oo kokenu itteeni kamalan rumaksi enkä muutakaan.
No ny se on kuiteki aika konkreettista toi painon putoominen kun kattoo mun vaatekokoja kevätkesältä ja nyt.
Nro uno on paidat. Muistatte varmaan ne mun Ällöksen halvalla "lainapeitetunikat" jotka ostin joskus öö hmmm kai jo talvella. Ne kaikki kolme todellakin pyörii mun päällä eikä ykskään niistä näytä päällä enää hyvältä vaan todellakin enempi siltä, että täti katos mut peitto jäi.
Nro dos (onk se noin?) on sit mun kotijoogat eli siskolta saadut harmaat fleese-joogapantsit joilla mä heilun oikeastaan aina vaan kotosalla. Tai no olin mä niillä kaks päivää koulussakin tässä kerran.
Ne oli aiemmin sanotaan vaikka sillain nää mahtuu mut löysää ei oo, mut näkisitte ne ny. Heh, samaan punttiin mahtuu jalan lisäksi myös käsivarsi. En silti tuppaa kulkeen kotona käsi pöksyissä vaik se sinne ny mahtuukin, kun ei mul oo niit kulkusia omia saati lainattuja. ;)
En ees tajunnu pöksyjen jääneen niin löysiksi ennen kun yks ilta satuin kattoon itteeni eteisen peilistä mitä en yleensä koskaan siitä ohimennessä oo aiemmin tehny. Pöksyt todellakin lököttää!!
Nro tres? Farkut. Ne farkut jotka kaks kuukautta sitten vedin piukeena jalkaan yllättyneenä siitä, että ne mahtuu ylös ja kiinni, nyt ne sen lisäks et ovat ihan rikki myös ansaitsee parhain rekkamies näillä kulmilla maininnan. Nekin on meinaan niiiiiin isot et voin kohta vetästä jenkat niiden sisällä.
Ostin (tai heh, maksaja osti) viikonloppuna uudet mustat farkut jotka on paitti ihanat ja hitosti väriä päästävät myös niiden jenkkafarkkujen kokoa 50 paljon pienemmät eli kokoa 44, miettikää oikeesti 44!! Se 44 on aika hitosti vähemmän kun 50. Toisen pienen tähtihetken koin tänään kun koulussa valkattiin duunivaatetta ens viikkoa varten. Työhousuhyllyllä otin vanhasta tottumuksesta käteeni ne kokolailla hyllyn isoimmat ja kiskasin ne kinttuuni ja heh eihän ne pysyny ylhäällä ollenkaan.
Kattelin pienempiä ja otin käteen koon 46 ja naurahdin et ei nää mahu kun mul on niin leveä lanne, mutta hitto ne olikin just nappi! Ope vielä totes et niis on aika nahee mitotus joten koko sinne tänne ylös tai alas on aika jees.
En mä osaa itteeni sillain peilistä kattoo et olisin paljo pienempi vaik sen oon todennu et maha on kadonnu ja jopa ne vuosia vuosia sitten hävinneet vattalihasten pystylinjat on tehny kaiken löllön keskellä osittaisen paluun. Mulla saattaa siis todellakin olla se kroppa piilossa kaiken tän läskin alla sit kuitenki. Hei pienet läpyläpyt mulle ja mun ruokahaluttomuudelleni. Vaik siinä ei sinällään oo mitään kivaa et ei saa syötyä niin ainakin turhat ihan liikaa liikakilot sulaa johonkin.
En silti suosittele tällästä salmiakkipastilleja, piimää ja kaffee kuuria kenellekkään enkä sitä, että ruokahalu katoaa ja kiinteän tavaran nieleminen tuottaa toisinaan keskisuuria/suuria vaikeuksia. Sen sijaan laihtumista mä suosittelen, se on aika kiva boosti huomata et ympärysmitta pienenee ja kasvotkin kuulemma kapenee samalla.
Jos nyt jotain miikkaa vois hakee niin ehdottomasti sen, että miksi hitossa se paino katoo myös Dolleista jolloin paidan alla kummittelee sellaset puolityhjät raitsikat ja nännit nöpöttää kaikkialle muualle paitsi sinne minne niiden kaiken järjen mukaan kuuluis. Ja hei viel toinen juttu eli tyhjät allit, ei ne nyt sillain ihan yyber rumat oo, mut kyl ne heiluessaan naurattaa kun vanhan norsun korvat! ;)
Pitäsköhän tässä alkaa ottaan jo jotain tavoitteita? Vaikka joku vaatekoko 40 tai jotain??!!
NMK
10 kommenttia:
Joo joo, mikäs nyt on.. elokuun loppu. Jouluun on syys-loka-marras-joulu.. Eli jouluna koko 40! :D Pääsette sitten ensi kesänä telttailemaan oikein kunnolla, heh
Hitsit tosi hyvin sä vedät. Karistetut kilot auttaa kummasti jaksamaan. Ei ole jatkuva väsy ja yleinen fiilis on paljon parempi.
Paitsi, että ala nyt syömään siinä ohessa kuitenkin jotain, ettet ole vatsahaavaosastolla seuraavaksi.
Hei mites sopiko ne housut vai olik ne jo liian isot sulleki?
Nih ja samaa mieltä että nyt sit alat pistää sitä ruokaa naamariin kans! (sanoo tää joka paraski puhumaan ku kahteen päivään oo syöny ruokaa...)
Meet ja ostat sitä naudan (lehmän) suikalepaistia tai jotain vast. Ja kermaa ja voita ja sit pussin kukkavihnanneksia. Sit paistat ja hauduttelet ne lihat voissa ja sit ku niilt alkaa oleen se oma neste loppu niin heität kerman perään ja haudutat lisää kunnes se kermaki on kasas. Perään mustapippurii ja sualaa. (sipulii ja valk,sipulii voi sekaan heittää jo alkuvaihees jos silt tuntuu ja muistaa ja niit on. Ne vihnannekset mikroon ja sit ku ne on ready niin avot!
Ja eiku omnom nom ääntä kohti! :)
Eikö pelkoo että tulis kilot takas vaikka rasvaa onki pal. :)
Mä ostin tänään mozzarellaa ja halloumia ja tomaattia ja basilikaa ja oliviiöljyy ja kaapis on vanhastaan kurkkuu ja salaattii. Vielä ku päättäis kumpaa juustoo ottais ensti. :) Ja om nom ja tulee oleen niin pahaa että väkisin joutuu syömään kaikki ettei muitten tartte vaivautuu! XD
Nanna.. Ajattelin ihan samaa et jos joulu/vuodenvaihde olis hyvä aika saada kokoo 40 ylle. Voin sit hyvillä mielin vaik kaupata noi kaikki mega-koot jollekkin pressufirmalle. ;)
Portaissa huomas ekana, et menee paaaaljon keposammin ja heh mun entisaikojen käsittämätön taipuisuus on tehny kans ja paluun.
Fiilis on kyl vetäny niin ison harpin ylöspäin etenkin nyt kun huomasin et hitto on niitä lihaksiakin kaiken tän massan alla jemmassa. Tosin johan tän läskimäärän kannattelu un pitääkin jonkinlaista lihastoimintaakin olla. Reps.
Mulla on aina ollu syömisen kanssa vaikeuksia suuntaan ja toiseen.
On noita ajoittaisia pureskelu/nielemisvaikeuksia jotka sit pistää pahimmillaan hissin satana ylös heti kun yrittää nielasta jotain kiinteempää.
Toinen mikä vaikuttaa on se, että mulla kun katos taas toi nälän tuntemisen kyky niin siihen joko syö melki koko ajan tai sit käy näin ettei tuu syötyä mitään eikä se edes tunnu missään..
Reverie.. Hitto kato unohdin koko housut vaik kyllähän se äitee niitä mumpalla mun edessä vilautti ja kai sanoinkin sille et joo koitan kohta.
Tiiät mun ja mun syömisen vaikeudet eli mun pitäs sekin vähä mitä syön niin syödä hyvässä seurassa tai sit se jää kokonaan eikä sitä edes huomaa.
onneks mä sit aina toisinaan poikkeen teillä nauttimassa sun taivaallisen hyvistä kokkailuista!!
Tai no voiko sitä mun nokkimaa pikku pikku annosta paljon nauttimiseksi sanoa.
Mut hei viime yönä klo 3.45 nakersin puolikkaan ruispalaa ja lasin piimää kun eräs varamies herätti mut yllätys yllätys viestillä.
Oi nam halloumi on niiin hyvää!!
Pikkupotilaalle paljon paljon suukkoja ja pikaistaa paranemista!!
Painon putoaminen kuulostaa kyllä hyvältä, mutta liityn muiden sormiaan heristelevien tätien joukkoon. Tiedät kai sen tarinan mustalaisen hevosesta. Just kun se oppi olemaan syömättä, otti ja kuoli... ;) Tää taisi kyllä olla vähän sopimaton tarina. Kääk. ;)
Mut siis toi suruun syömättömyys kuulostaa tutulta. Ei vaan mene alas, kun tarpeeksi ahdistaa. Toivottavasti alkaisi vähitellen ruokakin maistua.
Kati.. Juu, tuttu tarina, Eikä yhtään sopimaton. Just siks mä vetelen piimää, että on edes jotain mikä menee alas.
Mulla katoo aina paineissa (oli syy mikä tahansa) ruokahalu ja nälän tuntemus täysin. Se menee kyl ajan kanssa ohi enkä jaksa siitä enää sillain ressata.
Edellisen eroomisen myötä katos naps 30kg ihan pienessä hetkessä jotka sairastuminen toi sit eri syistä takas.
Hehee, toi mustalaisen humppa -juttu on mun mielestä aivan huippu! Äitini viljelee sitä usein :DD
Sun täytyisi kyllä laittaa ennen-jälkeen kuvia omasta muutosestasi!!
Mä seuloin tänään vaatekaapistani housuhyllyn ja täältä pukkais vielä ainakin 4 housut lisää koitettavaks. :)
Ja mikä parasta mulla on nyt niiden 5 housujen jotka poiston kaapista sijaan varmaan 15sta housut joista valita mitkä jalkaansa lykkäis! Jeeeeee!!! :D tavoite housuja tais jäädä seitsemät eli sitä joutuu sit kauppaan ku kilot käy vähiin. Mut sit sinne menee jo ihan ilolla. :)
Että jos joulualeen mennessä vaik joutuis niin saat sit säkin taas uusia täältä jos ne vaan sopii... ko eihän sitä tiä jos vaikka repäset ohi. ;)
Ja melkein taas typoo oikein... Poiston= poistin ei vaan pystyny elään korjaamatta. :D
Ja piti vielä sanomani että mä yritän käydä noi paidat läpi kans täs joku päivä niin saisit niitä sit kokeiltavaks samalla. Kun alkaa löytyy multa kans aika monta jotka näyttää päällä teltalta eikä vaatteelta.
Ja se on muuten aina että ne dollyt lähtee ekana. Ihan syvältä! =\
Läpyläpyt!!! Respect kiloille! Well done... Toisaalta JUST sit se toinen puoli - sairastua EI saa!
Mut ansaitset kaiken hyvän!!! Ja jos KAIKKEA ei saa, niin juuri osan sitten. ELi eikö ookkin ihanaa kun on parempi olo itsensä kanssa?
Mulla kilojen kanssa ihan päinvastoin. Olen niin pirun ON/OFF tyyppi..Grrr.
Nanna.. On, samaa mieltä!!
Mä lupaan laittaa kuvia jo tän hetkisestä muutoksesta siihin löhtökuviin verrattuna heti kun vaan innostun ja silleen.
Reverie.. Miten niin ollaan siskokset, kato ihan käsikädessä mennään tässä painoasiassakin!
Ja joo ei muuta kun housuja eteenpäin vaan, mä sit raakon et sopii ei sovi jne..
Ja tuskin kuitenii ihan heti ohi reväsen, kun on kuitenki sen verta enempi tota lähtölukemaa.
Ja Dollyjen katoominen kärkikastissa on niin syvältä!!! Mur
Nanna.. Pudonnu on kyl paljon ja oikeesti ravinto-opillisesti ihan väärällä lailla, mutta kun ei mee alas niin ei mee.
Mä oon kans ON/OFF niinko oot varmaa huomannukkin ;)
Lähetä kommentti