Koulussa.

Arvakkaa vaan kenellä on ollu ihan keskiverrosti vaikeuksia solahtaa koulumaailmaan..
Jep. en oikeesti ollu muistanut miten saakelin tuskallista voi tuntikaupalla paikallaan istuminen olla..
Aihe sinällään ihan jees, pakko ollakkin kun oon sen ite valkannu, mutta voi tsiizös oikeesti oon vähän kuin kaalinpää kukkapenkissä eli mä joko pilkin melko aktiivisesti tai haaveilen ihan omiani.
Tän postauksen alotin kesken ATK-tunnin koska oikeesti nää koneen käytön perusteet on jo jonnii verran hallussa tai jotain, heh!
Hitto, mä niin odotan sitä hetkeä kun alkaa työssäoppimisen viikot ja saa oikeasti tehdä muutakin kun kunnella ja katsella kalvosulkeisia. koska meidän ryhmä on aikuisopiskelijoita me ollaan täällä opiskelemassa kaikkien teinien keskellä eli nuorimmat koululaiset on sitä 16.v sarjaa. Eli ihan kamalasti ei silmänruokaa/ flirttii oo tarjolla ellen sit ala sakkolihaa nappaileen.. siis niin sou not!!
Pakko hehkuttaa, että mulle napsahti harkkaripaikka kun X-pressalle illallinen, eli se tarjottiin mulle ilman et tarvi edes kysyä.. :) Oon kuulkaa niin häppy et se lutviutu näin hyvin!!
Kuvan kapine, heh me likoissa hetken putoiltiin kun se pomppas eteen sanastokuvastossa.
Tuo hetken verran epäilyttävä kapine ei suinkaan ole mikään "tuhma vehje" mikä siitä ensi vilkasulla tuli heti mieleen, se on nimeltään niinkin yksinkertainen vempele kuin VENTTIILIMOPPI!!
Tosin me oltiin melki heti kaikki sitä mieltä et se on kyllä karannu Barbaran haaruksista. ;)

Mutta, mutta aiheeseen eli bloggaamiseen..
Tässä tää nyt olis tää uus "hauduteltu" tuotos joka ei sitten toivottavasti muistuta edeltäjäänsä muussa kun siinä, että kertoo mun/meidän elämästä. Valokuvia tulee jatkossakin olemaan heti kun uskallan tarttua kameraan ilman käsien tärinää ja rimakauhua. Ja yhtälailla on luvassa myös näitä paskoja kännykkänapsuja. Vanha blogi oli pakko haudata syystä jos toisestakin eikä vähiten siks, että sinne alko virtaamaan enenevässä määrin sellaista lukijakuntaa jonka en oikeasti halunnut sitä lukevan. poistin koko blogin julkisesta luvusta, en koe sen säilyttelyssä luettavaksi olevan niin mitään järkeä koska se osa elämää on eittämättä menny menojaan eikä todellakaan enää palaa. Mä toivon, että tää uus blogi pysyy myös puhtaana menneen elämän haamuista eli sitä ei täällä enää käsitellä edes sivulauseessa. Mä en vieläkään tiedä, mikä musta tulee isona, toivottavasti ei ainakaan enää yhtään isompi vaan ennemminkin lujaa vauhtia pienempi. En myöskään tiedä mihin me tytön kanssa päädytään, eli jäädäänkö tähän nykyiseen asumukseen pitkäksi aikaa vai muutetaanko koska tai minne. En sillain jaksa kantaa huolta huomisesta ja murehtimisen jätän suosiolla muille. meinaan jos mä alan murehtimaan saan samontein kaivaa itelleni kuopan ja odotella et taivas putoo niskaan.

Tällä hetkellä elämä on aika outo sekotus älytöntä vapautta ja suorastaan riipasevaa yksinäisyyttä, mut hei sitähän se tää elämä toisinaan on kaikilla.
En lähde maalaileen mitään "mä uskon huomisen tuovan mulle uuden paremman rakkauden" koska hitostako sitä tietää mitä tai ketä se mun eteen heittää jos heittää. Mut, toivottavasti heittää, ettei ihan yksin tarvi peiton kanssa nakkisämpylää leikkiä illasta toiseen. ;)
Tyttö on menossa viikonlopuksi isälleen joten on enemmän kun luultavaa, että mä siirrän itteni ihan bilelinjalle ainakin perjantaiksi ja voi olla että siinä sujahtaa sit lauantaikin. Mä oon niin vapauteni ansainnu koska oon jo viikon istunu kiltisti koulussa, ajellu 150km/h motarilla väliä kotikylä Hämeenlinna ja skipannu viikkosiivouksen koska sitä on nyt käsitelty koko viikko koulun puolesta..

Jotta sellasta ja siitäpähän tiiätte.

NMK