..

Otsikointi sucks.

Viikonloppuna tapahtui kaikkea ja ei yhtään mitään.

Oli suurta melkein riipivää äänetöntä draamaa ja omituista rakkautta, baarielämää ja pubielämää.

Perjantaina olin töissä ja asiakkaana sekä katselin ensimmäisen jakson BB'tä koska oli pakko.

Joo-o sitäkin voi siis olla pakko katsoa, kiitti vaan P&A moisesta pakotuksesta. ;)

(Kuvan henkilöt eivät liity juttuun, mutta baari on se baari missä draamattiin)

Mutta se draama. Huoh, se oli hyvin omituista sekä henkilökohtaista niin ja vähän riistävääkin siinä sivussa. Draama sisälsi ohikävelyä, avointa tuijotusta, välttelyä ja KIITOS KAIKESTA tekstiviestin vastaanottamisen joka lopulta päättyi pitkälliseen avautuvaan puheluun baarin nurkalla.

Valasempa vähän:

-Aina sanotaan, että naiset on vaikeita, mutta voin kuulkaa ihan tuelta sanoo, että niin ne on miehetkin jopa ns. ne vähän vanhemmat sellaiset. 

Tää mies, niin ihana kun hän kaikessa heh, epäsopivuudessaan onkin, on tosi tosi sanoisinko ajattelevainen.. ajattelee siis mun parasta enemmän kun mä itte. Oon ehkä tullu asiasta maininneeksikin aiemmin. Ajattelee mm. et mä voisin ja saisinkin jonkun paremman, rehdimmän sekä "kunnollisemman." Meidän "asiassa" on vaan ilmeisesti niin monta muttaa, on yhteisiä tuttavia, velvollisuuden tuntoa, lojaaliutta sekä luuloa menneen pikapaluusta. On ihan hirveetä muuria ja siitä roimaa repsahtelua.

On päivän selvää tunnetta ja vetovoimaa, mutta ikävä kyllä myös sitä tunteitten vastaan taistelua tosi kynsin hampain. Toisin sanoen ollaan kuin kissa ja hiiri toisillemme vuoroparia kumpainenkin.

Ja tiiättekö nyt menneenä perjantaina se ensimmäistä kertaa sattu.. siis mua ja ilmeisesti sitäkin koska lähetti moisen viestin äkäpäissään kotimatkallaan. 

Mun paluuviesti meni sit jokseenkin näin.. Nyt meni ***** vähän ohi ton viimeisen merkitys, valota vähän. Ja sit soikin puhelin ja minä ulos puhumaan päätäni puhki. Siinä kävi pokekin pariin otteeseen kyselemässä että tuletko takasi sisälle kun minä ja se vuoropariin avauduttiin tunteistamme. 

Ja niinhän siinä sitten taas kävi, että käsi ojensi parvekkeelta avaimen ja minä kömmin enemmän ja vähemmän huojentuneena kainalon lämpöön nukkumaan pois kevyttä hiprakkaani.

Aamun valjettua herättiin taas kuin kaksi puolituttua ihmistä ja polteltiin vaivautuneet muttei kuitenkaan niin vaivautuneet tupakat ja käveltiin kuin vanha pari metrin päässä toisistamme molemmat tahoillemme. Viimeisiksi saatesanoiksi sain kysymyksen "Oliks toi kaukopuhelu" joka oli selkee puolittainen veettuilu aiemmin kesällä tapahtuneeseen asiaan..

Ja tiiättekö oon taas omituisen onnellinen. Ei, mulla ei ole vielä uutta ihmissuhdetta eikä mitään mitä voisi kuvailla edes vakip***ksi koska siitä(kään) tässä ei totisesti ole kysymys. Mutta jotain on, jotain toisinaan ohutta ja toisinaan vahvaa ja ennen kaikkea molemminpuolista! Sellaista 100% hampaankolossa tavaraa. ;D

Ja joo, on siinä hommassa ehkä ihan vähän tota kolmas pyörä hommaakin kai epäilen..

(ABC'llä on vessoissa sininen narkkivalo.. ainakin yöaikaan ja mulla kädessä pubityökaverilta saatu ihana Turkki- pussukkakukkaro.)

Lauantai menikin sitten lepäillessä kotosalla ja illaksi töihin. Duuni-ilta oli tosi kiireinen ja myynti huikee eli tuli jokunen shotti, lonkku, tuoppi ja muu työkaverin kanssa tiskin yli ojenneltua. Hauskaa oli vaikka olikin niin turkasen kiire ilta. Illan päätteeks siis noin kolmen aikaan yöllä ajelin vielä tamper'steelle hakemaan siskoa hippajalasta ja siinä se sitten aamu valkeni kalevan ABC'llä aamupalan ja tapahtumien vaihdossa siskon kera. Kuuden jäljestä aamulla ajelin rinsen ja neiti M'n viekkuun mumpalle maate koska sinne oli siskon kotipaikasta lyhyempi matka.

Sunnuntain nukuin muuten melkein kokonaisuudessaan ja tämä maanantai meni tiuhasti laikkarihommissa. Huomenna edessä tampers'teri reissu ja illaksi taas pubiduuniin. 

Tällästä tää elämä nyt tosissaan on kiirusta hiljasten hetkien välissä ja tiättekö yhtään hetkee en antas pois. Niin massiivinen elämän muutos tässä on nyt tullut tehtyä että mä haluan tän tilan olevan jos en kokonaan niin ainakin osittain pysyvä.

P.S. Anni armas rakas ystäväni unohdin vastata sun meiliin.. Harmi ja tuska, mun koko on 37 joten ne Naturalistat olis mulle ihan liian suuret, mut kiitos ihana että muistit!!!

NMK