Nyt mä en enää pyydä ees anteeks, mä en vaan kerkee jaksa ehdi viitsi tai ihan aina ei jos totta puhutaan ni edes kiinnosta.
viimepostauksesta on taas jo aikaa enempi, kun se kuuluisa nakkivuosi, mutta hep mä oon nyt täällä ja jos te ette oo ni toivottavasti teillä on jotain kivempaa jossain muualla. :)
Hassua, mutta edellisen postauksen aikoihin olin juur toipumassa mahataudista ja tiättekö mitä.. tsädää tilanne on jälleen aivan sama paitti, että tiedossa on ainakin vielä toinen viikko "samaa paskaa" sano lääkäri.. jep mun maha prakaa ja pahasti, toistuvasti ja sen kans on vaan elettävä.
Niinhän se kai oli elämässä, että jos ei petä pää nii perse ja mullahan takana on jo se postrauma burnis ja kroonisesti kipeä takakoipi ni eikös tää mahan sakkaaminen oo sit ihan luonnollinen jatkumo? Mut enää mä en masennu vaik mikä olis!!! Yks raksu karvakarhu sanoi, että se on kuule "Otta eellä kohti uusia pettymyksiä" ja sitä mä hoen niinä päivinä ku oikein korpee.
Niin ja se paljon pauhattu ilmanen sohva tosiaan tuli, oli ja meni. Se sai oikeastaan lähtötuomion koska vaan väsyin siihen ja pihaan tuotiin roskalava enemmän ku sopivasti joten nakattiin se kaverin kanssa sinne. En jäänyt kaipaamaan. Ostan joskus uuden just hyvän vanhan jos osuu kohdalle tai otan vastaan jos joku luopuu omasta aarteestaan. Oikeastaan vois sanoo, että sohvan lähtö sai aikaan sen, että monta muutakin huonekalua halus poistua sen perässä. Lähti apteekkaria, pari kapeeta Billyä ja lapsen huoneesta se rakastakin rakkaampi valkoinen kaappi sinisellä sisuksella.. Aika aikaansa kutakin ja niitä jokaista tarvittiin taatusti enemmän muualla kun meillä.
Joku anonyymi pyyteli kuvaa mun rakkaasta lapsosesta joka oikeesti on jo tosi iso.. noin kirjaimellisesti. Ikää jo, apua todellakin 12.v ja pituutta venyy isänsä lailla mikä tarkoittaa sitä, että on näillä näppäimillä mennyt ohi mummostaan ja alkaa hipoon mun pituuksia. Se on ohimenoa odotellessa. Ihaninta lapsen elämässä just ny on varmaan se, että hänet siirrettiin Aerobicissa ns. valmennettavien ryhmään, mikä lyhyesti tarkoittaa sitä, että mun kaikki rahat menee sali, valmennus, varuste ja kisamatkamaksuihin.. niin ja kiiltopintaisiin sukkahousuihin.
en ruinuta vaan oon onnellinen, että mulla on lapsi joka harrastaa täysin omasta tahdostaan juur sitä mitä haluaa ja että myös kehittyy harrastuksessaan!!
Jotta tämmöistä täällä meillä. Pihalta kuuluu parhaillaan puolen kulmakunnan lasten leikkimisen ja keskinäisen uhittelun äänet, mun lapsonen siellä tietysti yhtenä sakissa hassusti muita yli pään pidempänä. Meidän slummilassa siis jokseenkin kaikki hyvin, tai ainakin meidän rapussa. Talon toisessa päässä oli joku taannoin ammuskellut ja naapurirapun rumpali tarjoaa elämään joka päivä oman uuden komppinsa, mut hei kyllä me pärjätään, mikäs hätä meillä kesä ja kaikkee!!
See you ja silleen..
Moi.
P.S. sorry postauksen kuvat on taas kertaalleen pyöriny jo tuola FB'n puolella, mut en jaksanu kaivella muita.
NMK
1 kommentti:
Ihkua kuulla teistä :)
Lähetä kommentti